Kokemusta rikkaammaksi, osallistu sinäkin Jukolaan!

Jukola on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 1949 pääkaupunkiseudulla. Silloiseen viestiin osallistui joukkueita yhteensä 41. Naiset osallistuivat Jukolaan ensimmäisen kerran vuonna 1951. Kilpailu käytiin silloin Venlojen juoksu nimisenä yksilökilpailuna. Kun osallistujamäärät kasvoivat, kilpailu muutettiin Venlojen viestiksi. Ensimmäisinä vuosina 1978–1980 kilpailu juostiin kolmiosuuksina ja vuodesta 1981 lähtien neljäosuuksina. Jukolan viesti juostaan seitsenosuuksina Aleksis Kiven romaanin seitsemän veljestä mukaan. Jukola on kesän kohokohtia suunnistajille, sillä onhan se maailman suurin suunnistusviesti. Hienoa Jukolassa on, että tavallinen kuntosuunnistaja pääsee kilpailemaan samassa lähdössä maailman huippusuunnistajien kanssa.

Itse olen osallistunut Jukolan viestin Venloihin viidesti. Ensimmäisen kerran osallistuin Jukolaan vuonna 2014 Kuopiossa. Tällöin kaikki oli hirmu jännittävää. Jyrkässä rinteessä näkyvä rastilippu lähtöalueella näytti huimalta. Suunnistusharrastusta taisi olla takana reilun vuoden verran ja nykyiseen verrattuna taidot olivat kyllä todella vähäiset. Hukassahan siellä metsässä sitten hetken oltiin, kun muut suunnistajat ympäriltä hupenivat eikä kukaan ollut samalle rastille menossa. Paikansin kuitenkin itseni yhdeltä väärältä rastilta ja samaan aikaan sinne tuli toinenkin suunnistaja, joka minulta sitten kyselemään, että missä ollaan. Maaliin päästiin väsyneinä, mutta hyväksytty suoritus takana.

Viimeisin Jukola kokemukseni on Mynämäen Lukkari Jukolasta 2022. Saapuessani Jukolaan satoi ja kisa-alue oli hieman märkä ja vetinen, mutta onneksi mukana olivat kumisaappaat ja sadevaatteet. Sade ei ollut toivottu seuralainen itselläni Jukolassa. Sade ei suunnistusta sinänsä haittaisi, mutta lasien huuruuntuessa kartasta on kyllä vaikea saada selkoa ikänäön haitatessa. Harjoittelukin Jukolaa varten oli jäänyt hyvistä aikomuksista huolimatta yllättävän pienelle. Siellä sitä nyt kuitenkin oltiin, koska kerran mukaan oli luvattu lähteä.

Lukkari Jukolassakaan ei ihan kommelluksitta selvitty.Numerolappuni oli hävinnyt Vakka-Rastin tuulisuojalta sinä aikana, kun odottelin omaa vuoroani; olin käynyt katsomassa lähdön ja syömässä. Onneksi kuitenkin Whatsapp ryhmät toimivat ja lähtönumeroni oli löytynyt toisen joukkueen kirjekuoresta. Lähtöalueella saa tarkistettua missä seurattavista rasteista joukkuetoverisi on viimeksi käynyt. Joukkueiden tai kaverisi etenemistä voivat seurata myös muut netistä tulospalvelun kautta. Seurattavuudesta huolimatta jotkut vaihtoon saapuvat joutuivat epätoivoisesti huhuilemaan joukkuetoveriaan lähteväksi. Näin taaskin kerran yhtä huudettiin minunkin vaihtoalueella oleskeluni aikana. Päästyäni matkaan ensimmäinen rasti ei heti osunut kohdilleen vaan saavuin väärälle rastille. Jatkoin matkaa oikean rastin suuntaan ja iso letka muita suunnistajia seurasi perässä. Seuraavat rastit sujuivatkin hyvin. Lukkari-Jukolassa märkään maastoon oli jo kolmanteen osuuteen mennessä syntyneet selkeät urat. Siellä oli konkarin helppo juosta näitä uria pitkin, mutta selkeästi kokemattomampia poltteli lähteä jo aiemmin pitkien kanervikkojen sekaan juoksemaan. Itseäni tämä hymyilytti ja suoritus kolmososuudelta tuntuikin maaliin tullessa olleen tosi helppo. No, näin se oli sillä kertaa. Ensi kerralla ehkä isommat haasteet.

Kehotan jokaista, joka on miettinyt Jukolaan lähtemistä rohkaistumaan ja lähtemään mukaan. Jukola on hieno tapahtuma kuntosuunnistajalle. Ensimmäinen kerta on se, joka synnyttää suurimmat fiilikset. Itselläni elämyspisteitä ensimmäisestä suunnistuskerrasta Kuopio-Jukolassa: ryhmän tuoma tuki metsässä, kymmenen reikää rivissä ja vastakkain -huussista, palelusta yöllä puolijoukkueteltassa, telttasaunasta ja yhteissuihkusta keskellä metsää.

- Kaarina Lindroth-