Juha Nevavuori

 Olen Juha Nevavuori.  Olen asunut koko ikäni Kalannin Männäisten kylässä, kolmessa rakennuksessa noin 200 metrin säteellä.  Koko ikäni olen yrittänyt tuottaa puhdasta ruokaa suomalaisille.  Aloin maatyömiehenä viiskymmentä luvulla, sitten viljelijänä vaimoni kanssa ja nykyisin "renkinä". Asun Anneli vaimoni ja tyttäreni kanssa kolmisin, koska pojalla on perhe ja asuu omillaan.

-Aloitin suunnistuksen harrastuksen Erkki Luntamon opastamana vuonna 1954.  Sitten tuli pitkä tauko, koska ei seurusteleva poika jaksanut sunnuntaisin lähteä metsään.  Harrastus alkoi uudelleen kymmenisen vuotta sitten.

-Vakka-Rastiin oli helppo tutustua, koska toimintaa on kotikonnuilla.

-Harras toiveeni ja tavoitteeni on löytää kaikki rastit ja päästä aamuksi maaliin.

-Ei vanhan miehen enää kannata peukaloa käyttää muuhun kuin pyöritykseen.  Aloitin marssikompassilla ja nyt käytän levykompassia.  (Kun opettajani Erkki opetti teoriaa ja käski seuraavalla kerralla tuoda mukaan kompassin, menin kotiin ja sanoin isälle anna vatupassi me lähdetään suunnistamaan.

-Pahin pummi on 50 luvulla.  Kisa alkoi Hallun Orolta, lopuksi löysin itseni Kodjalan kylästä.  Huom. silloin karttana oli venäläinen topgrafi kartalla, joskus jopa valkoinen kartta.

-Nuorena harrastin hiihtoa.  Nykyisin aika menee työn parissa ja mustikoita ja puolukoita noukkien.

-Nippu karttoja on laatikossa, mutta paljon menee kierrätykseen.

-Karttamerkeistä paras on maali.

-Parasta on kun saa olla metsässä taapertamassa.  On tosi antoisaa kun ihminen tässä iässä, lähempänä sataa kuin viittäkymmentä, joka kerta huomaa kuinka tyhmä ihminen voi olla.  Ei ainakaan pääse taidoilla kehuskelemaan.  Samalla saa liikuntaa, aivojumppaa ja raitista ilmaa.  Aina kisan jälkeen nauttii olostaan.