Rastiviikkojen tunnelmaa

Kainuun ja Fin5 rastiviikot on käyty kaukana pohjoisessa. Fin 5 Sallassa Lapin puolella ja Kainuu melkein vieressä Suomussalmella. Mukana meitä oli kahdeksan kilpasarjoissa ja viisi kuntosarjoissa. Vielä kun laskemme eliitissä juosseet Ennin ja Antonin pääsemme osallistujissa 15 seuran jäseneen. 

Lukuun ottamatta pääsarjan eliittissä juosseita, menestyminen ei kauheita riemun kiljahduksia aiheuttanut. Aina oli joku rasti ihan oudossa supassa tai niin pienen muurahaispesän takana ettei lippua vaan löytynyt. Taisi se jo Suomussalmella mennä osittain retkeilyksi. Sallassa se oli täysin hyväksyttävää, luonnonsuojelualueella kun retkeiltiin. 

Jukolan yössä on aina kylmää johon varataan paljon vaatteita. Rastiviikolla ei osaa varautua kylmyyteen. Finillä varasin toisena päivänä paksuimmat suunnistusvaatteet ja hetken siinä lähtöä valmistellessa teltalla aloin palella vaikka vielä oli sade housut ja takki päällä. Vettä satoi reilusti ja liman lämpötila oli 11 astetta. Jätin sadevaatteet päälle ja lähdin metsään. Matkan aikana paleleminen loppui mutta ei tullut hikeä. Että voi kesäsuunnistuskin olla kylmää. 

Vakka-Suomalaisittain on hienoa päästä kokemaan Lapin maaston korkeuseroja. Siellä viidentoista metrin halkaisijaltaan ja reilu viisi metriä syvä kuoppa on kartassa u-suppa. Poroaitauksessa maasto oli vähäkasvuista hiekkaharjannetta. Muualla kyllä muualta löytyi myös suota ja varvikkoa. 

Pena