Suunnistuskokemuksia Norjasta

Tutustuin Norjan suunnistukseen kesäreissullani Trondheimin pohjoispuolella sijaitsevalla Nord Trøndelagin alueella. Perillä olin 11 päivää, johon mahdutin 9 erilaista suunnistustapahtumaa: Kaksi paikallisen seuran, Frol IL:n omatoimiharjoitusta, kolmen eri seuran harjoitussuunnistukset (Verdal OK, Inderøy IL ja Skøynar OK) , kolme kilpailua (Nord Trøndelagin keskimatkan aluemestaruuskisa, Keski-Norjan sprintin ja pitkänmatkan mestaruuskilpailu) ja henkilökohtainen suunnistus avoimessa sarjassa aluemestaruusviestin yhteydessä. Siis monipuolinen kattaus erilaisia suunnistustapahtumia. Kaikki suunnistukset olivat alle 30 km etäisyydellä Levangerin kaupungista, jonne olin majoittautunut. Vilkasta suunnistustoimintaa löytyi siis tältä melko pieneltä alueelta.

Vaikka perusperiaatteiltaan suunnistuksen harrastaminen Norjassa on samanlaista kuin Suomessa, niin monissa suhteissa on myös eroa:

• Norjassa ei tunneta kuntosuunnistus -käsitettä, vaan niiden sijaan järjestetään seurojen harjoitussuunnistuksia.
• Vaikka nämä harjoitukset ovat avoimia kaikille, niin pääosin seudun suunnistajat käyvät vain oman seuransa harjoituksissa. Kaksissa harjoitussuunnistuksissa olin ainut seuran ulkopuolinen osallistuja.
• Nuorten osuus suunnistustapahtumissa oli suurempi kuin Suomessa
• Osanottajamäärät tapahtumissa olivat verrattain pieniä, aluemestaruuskilpailuissa reilut 100 osallistujaa ja suurimmassa tapahtumassa eli Keski-Norjan mestaruuskisassa vajaa 400 suunnistajaa. Seurojen harjoituksissa oli runsaat 50 osallistujaa. (Suomessahan seurat ovat yleisesti ottaen aika huonosti motivoituneita muutaman sadan hengen kilpailujen järjestämiseen. Norjassa ne ovat tavanomaisia määriä. Vuosittain järjestetään vain muutamia selvästi suurempia kisoja.)

Maastojen suhteen Keski-Norja poikkeaa melkoisesti eteläisestä Suomesta. Mutta eivät Levangerin seudun maastotkaan olleet keskenään samanlaisia. Vaikka kaupunki sijaitsee merenrannalla, niin jo 15 kilometrin päässä tuntureiden huiput kokoavat yli 700 m korkeuteen. Suunnistuksissa, joihin itse osallistuin, rata kulki enemmillään hieman yli 500 m korkeudella avotunturissa. Mitä alempana suunnistetaan, sitä rehevämpää on kasvillisuus ja sitä myöten suunnistuksen luonne muuttuu. Paikoitellen rinteet olivat hyvin jyrkkiä. Rinteiden nousu laittaa reidet koetukselle ja alastulo testaa ketteryyttä, tasapainoa ja rämäpäisyyttäkin. Parhaimpia kartanlukukohteita rinteissä olivat notkojen ja nenien lisäksi erilaiset suot ja suojuotit.  Erityisesti avosuot erottuivat hyvin rinteissä. Mutta aika rankkaa oli soillakin juokseminen. Fyysisesti Keski-Norjan maastot olivat siis suomalaisia rankempia.

Norjalaiset ovat ulkoilmaihmisiä. Eväiden tai myyntitiskin antimien nauttiminen ja seurakavereiden kanssa juttelu olivat oleellinen osa suunnistustapahtumaa - erityisesti kilpailuissa. Kilpailuista ei juuri kukaan poistunut heti oman suorituksensa jälkeen. Itseäni vähän hävetti, kun kahvit juotuani ja muutaman sanan jonkun paikallisen kanssa vaihdettuani poistuin kilpailupaikalta, kun jokseenkin kaikki muut vielä jäivät. Ilmeisesti ainakin palkintojen jakoa on Norjassa tapana odottaa, vaikka ei itse palkinnoille pääsisikään. Lapsille kilpailuissa oli aina joku liikunnallinen toimintapiste. Muutenkin lapset tunnuttiin huomioimaan hyvin kisatapahtumissa.

Vaikka Norjan yleinen hintataso on hieman Suomen hintatasoa korkeampi, niin suunnistuksissa hintataso oli puolestaan hyvin kohtuullinen. Seurojen harjoituksissa vierailijoilta perittiin noin 4,5 euron maksu (50 Nkr) kahvin+leivonnaisen sain n. 3,5 eurolla ja kisojen osanottomaksutkaan eivät olleet ainakaan Suomen vastaavia korkeampia.

Norjan suunnistuskalenterista (nettiosoite: eventor.orientering.no ) löytyvät ainakin Nord Tröndelagin osalta kilpailujen lisäksi myös seurojen harjoitukset. Norjassa suunnistuskausi jaetaan erillisiin kevät- ja syyskausiin, joiden välisenä aikana juhannuksesta elokuun alkuun ei harjoituksia tai kilpailuja juurikaan järjestetä. Ilmeisesti totisemmin suunnistavat harjoittelevat silloin omatoimisesti.

Kokonaisvaikutelmakseni jäi, että harrastajamäärät ovat Norjan suunnistuksessa Suomea pienempiä, mutta toiminta on hieman enemmän kilpasuunnistuskeskeistä. Toki kaikissa tapahtumissa oli myös helppoja ratoja aloittelijoille, joten lajin pariin tuleminen oli pyritty tekemään helpoksi.

Yllä kirjoittamani perustuu vain tämän vajaan kahden viikon matkan kokemuksiini ja saamiini vaikutelmiin. Täydellisenä totuutena Norjan suunnistuksista niitä ei siis ole syytä pitää. Sen verran ”koukuttavia” Norjan maastot joka tapauksessa olivat, että varmaan jossain vaiheessa jatkan Norja-tutkimuksiani.

terveisin Matti Salonen