Markku Rosten

Tuossa yksi kuva lokakuulta kun käytiin Kolilla vaeltamassa koirien kanssa. Tulostin etukäteen alueen kiintorastikartan ja hain rasteja luppoaikana.
Kuvassa yksi suppa. Niitä siellä riitti. Samoin korkeuseroja

1.   Markku Rosten Kalanti. Vakuutushommia 31 vuotta. Perheeseen kuuluvat vaimo + kaksi Jack Russelia. Lapset muuttaneet jo omilleen.

2.   Suunnistuksen aloitin muutama vuosi sitten. Kartta ja sen merkit ovat vieläkin osittain hepreaa.

3.   Samalla kun aloitin niin tutustuin seuraan ja liityin jäseneksi aika pian. Meillä on täällä töissä jo ennestään Vakka-Rastin jäseniä.

4.   Jos ensi kesän pysyisi ehjänä ja saisi ehjän kauden. Pyrin ottamaan pisimmän reitin aina kun mahdollista. Jyskeenkin rasteilla voisi piipahtaa.

5.   Levykompassi.

6.   Joka kerta tulee ainakin yksi isompi pummi. Ihan ensimmäisellä kerralla ( Isonummi ) eksyttiin kaverin kanssa Ohijärven toiselle puolelle

ja pudottiin kokonaan pois kartalta. Tunti haettiin rastia muttei annettu periksi.

 

7.   Edellisessä elämässä harrastettiin kaikkea mahdollista. Jalkapalloa pelasin sarjatasolla pitkän aikaa ja sen jälkeen vaihdoin hölkkään

ja juoksin jokusen maratonin. Sitten olivat vuorossa vähän pidemmät fillarilenkit. Nykyään koirien kanssa 1 – 2 tuntia päivässä haistellaan toisten

koirien jätöksiä. Parhaat saavutukset kuitenkin ehkä vuodelta miekka ja kypärä ovat kilpakävelystä, kun sain pukea Suomen värit maaottelussakin.

 

8.   Kaikki kartat talteen ja vaimo tykkää kun ne leviävät lattialle aina kun avaa piirongin kaapin oven.

Hyödynnän vanhoja karttoja kun suunnittelen ja teen polkujuoksulenkkejä koirien kanssa.

Vanhoista kartoista näkee myös missä rastit olivat aiempina vuosina ettei laita ihan samaan paikkaan silloin kun pitää suunnitella rata.

 

9.    Piti käydä Pirjolta kysymässä että onko eri merkkisiä karttoja mutta hän arveli että tässä ehkä haetaan nyt niitä merkkejä, joita karttaan on raapustettu.

Suurin osa karttamerkeistä on minulle edelleen sitä koiran oksennusta eli ihan hepreaa mutta jyrkänteet ja suot auttavat pääsemään taas ”kartalle”.

 

10.  Kyllä se luonnossa liikkuminen on parasta ja jalatkin saavat eri tavalla haastetta kuin asfaltilla taapertaminen.

Maaston tuntemus myös paranee ja siitä voi olla hyötyä jos pitää etsiä kadonnutta henkilöä / Vapaaehtoinen Pelastuspalvelu.