|
|
Tihkusade ei haitannut kun Halikkoviestin rasteja etsittiin melko lämpimässä kelissä. Vakka-Rastin joukkueeseen lähti niin kokeneita konkareita, reippaita ensikertalaisia kuin suunnistajia näiden väliltä. Merilahden perhe reippaana huolehti Vakka-Rastin viirin ja tuulisuojan kuljettamisesta. Joukkueelle saatiin hyvä kokoontumis- ja suojapaikka loppuviitoituksen varrelta. Halikkoviesti onkin ihastuttava tapahtuma siitä, että siinä on urheilujuhlan tuntua, mutta kompaktissa muodossa. Penttilän Timo oli kutsunut joukkueen koolle ja valmistellut juoksujärjestyksen. Viestin alusta asti kannustusjoukoiksi saatiin Trang Ngyen, Timo Tuominen, Päivi ja Rasmus Ruusuvuori. Halikkoviestissä on siis 15 etappia, mutta keskimmäiset juostaan kolme viestinviejää samaan aikaan. Näin kisan kokonaisaika pysyy kohtuullisena. Kukaan meistä ei kyllä tiennyt, miten kokonaisaika muotoutui, mutta eipä se haitannut.
Starttikomento kajahti tasan klo 11 ja viesti alkoi. Ensimmäisellä osuudella Antti Karrulla oli ylimääräistä intoa ohi ykkösrastin. Ykkösen löydyttyä osuus eteni sujuvammin ja kakkososuudelle ryntäsivät vauhdikkaat Jussi Merilahti, Leevi Virtanen ja Roope Ruusuvuori. Leevi kertoi itsekriittisesti mutta ihan hyväntuulisena saaneensa 2-osuuden B-hajonnan maaliin usean pummin saattelemana. Leevi oli kyllä oman hajontansa jaetulla ykkössijalla maalirastilta maaliin ja kahdella rastivälillä oman hajontansa kolmanneksi nopein, että kyllä joukkoon mahtui hyvin onnistuneitakin hetkiä.
Kolmosuuden hoitivat mallikkaasti varma suunnistaja Leo Koistinen sekä rohkeat Halikko-viestin ensikertalaiset Lauri Haapasaari ja Eino Merilahti. Laurin mukaan ensi kosketus kilpailuun oli märkää ja liukasta. Leo kuvaili suunnistustaan raskaaksi, mutta rastit löytyivät silti hyvin. Kivaa oli kuitenkin!
Nelososuudella viestiä veivät flunssan jäljiltä vielä hieman heikko Tuulikki Karru sekä nuoret ja nopeat Henri Lappalainen ja Sami Karru. Samikin oli ollut flunssassa, mutta jaksoi juosta yllättävän hyvin ja suunnistus sujui niin hyvin että jäi oikein hyvä fiilis.
Vitososuuden hoitivat huolellisesti Tiia Ojanen, Cisse Tötterman-Lehikoinen ja Helena Koistinen. Cisse Tötterman oli tyytyväinen suorituksen jälkeen. ”Vaikka vaihtopuomilla jännitti ihan hirveästi ja ihmettelin miksi ihmeessä olin lupautunut mukaan, maalissa mieli oli toinen. Upea suunnistusmaasto liukkaudesta ja mutaisuudesta huolimatta, hyvin organisoitu tapahtuma ja mukavaa seuraa.” Tiiaa ensikertalaisena jännitti alkuun ihan hirveästi. ”Siinä vaihtoalueella kun kuunteli metsästä tulevia niin jännitys vaan kasvoi, koska aika moni sanoi ratojen olleen haastavia ja vaikeita. Siinä sitten tehtiin Cissen ja Helenan kanssa sopimus, että otetaan rauhallisesti ja nautitaan suunnistuksesta? Tämä toimi ainakin itselle, ja rastit löytyi suht hyvin. (Muutamalla väärällä rastilla tuli käytyä?)! Maalissa hymyilytti, ja mietin että onneksi uskalsin mukaan? Kiitos kaikille?”
Kahdelle viimeiselle osuudelle ratamestari oli suunnitellut taidollisesti vaativimmat radat. Nämä olivat yhden juoksijan osuuksia samoin kuin avausosuus. Vakka-Rastilla ennakkoarvioiden mukaan näiden viimeisten osuuksien juoksijat starttasivat uusintalähdöstä vaihtopuomin sulkeuduttua. Töistä suoraan paikalle kiiruhtanut Sinikka Pietilä kirmasi silloin metsään. Toiseksi viimeinen osuus sujui hänen mukaansa pummien kera, mutta hauskaa oli. Uusintalähtö oli Sinikalle ensimmäinen laatuaan ja ruuhkan ja ryysiksen määrä yllätti. Matkaan mahtui monta virhettä, onnistunut selän perässä juoksu pitkällä siirtymällä ja totaalinen sekoilu kymppirastia kohti. ”En kyllä ollut ainut, yleisiä rutinan aiheita metsässä olivat 1:10000 kartan lukuvaikeus ja hajontojen haasteellisuus. Tällä kertaa onnistuin siinä, etten seonnut muiden suunnistamiseen vaan tein ihan itse omat virheeni. Onnistumisiakin tuli ja tärkeintä on, että joukkueelle tuli hyväksytty suoritus.”
Ankkuriosuuden hoiti mallikkaasti ykköstykkimme Mikko Raula, joka lähti metsään upouudet kengät ja sukat jalassa. Niillä kelpasikin tuoda Vakka-Rastin joukkueen ankkuriosuus päätökseen.
Tunnelma Vakka-Rastin tuulisuojalla ja joukkueen keskustelussa oli lämmin ja kannustava.
Esimerkiksi erään konkarin kommentti: ”Oli kiva nähdä nuoria ensikertalaisia joukkueessa. Seura kaipaa tällaisia rohkeita nuoria, jotka uskaltavat lähteä kuntorastien lisäksi kilpailuihin ja huomaavat, että ei se suunnistus siitä muutu jännitys vaan vähän kasvaa. Kisoissa kartat ovat huippuluokkaa ja siten nautinto vaan kasvaa.”
Kilpaa kiittelimme toisiamme osallistumisesta, ja kehuimme, että hauskaa oli ollut.
Toivottavasti ensi kaudella innokkaita viesteihin ja kisoihin lähtijöitä on runsain määrin! Kuten itse viestikin, tämä raportti hoidettiin yhdessä koko joukkueen voimin.
|
