Piikkilangan tarina - kuntorastit Markastenvuorella

24.5.2017

Koodi 130 kätki yhden hankalimmista Markasten rasteista.
Koodi 130 kätki yhden hankalimmista Markasten rasteista.
Rennosti rupatellen suunnistukseen: Anna, Elina ja Outi.
Rennosti rupatellen suunnistukseen: Anna, Elina ja Outi.
Aapo, Viljami ja Jenni miettivät lähtösuuntaa.
Aapo, Viljami ja Jenni miettivät lähtösuuntaa.
Suosikaa mainostajiamme!
Suosikaa mainostajiamme!
Pahaista purkamatonta piikkilankaa pökkelöiden pitimissä.
Pahaista purkamatonta piikkilankaa pökkelöiden pitimissä.
Ja keskiviikon aamulenkin saalis matkalla rautaromun keräykseen.
Ja keskiviikon aamulenkin saalis matkalla rautaromun keräykseen.

Kuntorastien viikkokierros siirtyi tiistaina (23.5.) Pyhärantaan, Markastenvuoren maastoihin. Kauniina kevätiltana sieltä löytyi rasteja ja valitettavasti myös - pahaista piikkilankaa.

Markasten maastoja oli metsätaloudellisesti käsitelty viimeksi kevättalven aikana. Risuja ja hakkuujätteitä löytyi askelten alle. Yli 90 osanottajaa vaikutti silti yleisesti ottaen tyytyväisiltä. Timo Helinin tekemissä radoissa oli haastetta kyllin.

Markasten karttaa on uusittuna käytetty vuodesta 2012 alkaen kuusi kertaa. Ja joka kerta kulloinenkin ratamestari on aina löytänyt keskukselle, lähdölle ja maalille uuden paikan. Eivät ole tulleet suunnat ykköselle tai viimeiseltä rastilta maaliin vielä mitenkään tutuiksi.

Tällä kertaa metsästä löytyi - rastien ohella - valitettavasti muutakin. Toivottavasti löydös ei aiheuttanut pintanaarmuja pahempaa?

Ruostunutta piikkilankaa kahdella korkeudella

Kirkonkylän oma VaRa-suunnistaja Eero Anttila bongasi metsästä pahaista piikkilankaa, jopa kahdelta korkeudelta. Hän myös huomasi raportoida löydöksestään maalissa.

- Ykkösen ja kakkosen välillä tein tuplavoltin kahdella kierteellä. Oli lankaa jopa kahdella korkeudella, heitti miehen täysin nurin, jutteli Eero, koulutukseltaan metsäammattilainen.

Ennenwanhaan piikkilankaa käytettiin tilusten rajoilla. Aitaa tehtiin myös metsiin, kun karjaa laidunnettiin peräniityillä ja niiden välimaastoissa. Onneksi aitoja on jo paljon poistettukin, mutta vielä niitä löytyy, rumasti ruostuneina. Vaaraksi myös metsien riistalle.

Tämä piikkilanka oli Kaitilan ja Äärilän (Helkkulan) tilusten rajan paikkeilla. Itse asiassa ei rajalla, vaan kahdeksan metriä Helkkulan entisen maatilan puolella. Ammattitaitoinen moto-sahaaja oli langat viimeksi nähnyt, kun oli jättänyt metriset pölkyt kannoiksi...

Suunnistajien tai muiden luontoliikkujien jokamiehen oikeuksiin ei kuulu pysyvien rastien tai rakennelmien teko metsiin. Eikä myöskään sellaisten viritysten poistaminen.

Nyt kartantekijänä ja maaston lähikäyttäjänä allekirjoittanut kävi keskiviikon aamulenkillä hohtimien avittamana kyseiset langat raivaamassa ja niputtamassa. Ihan omalla luvallani - niinpä jäänen tässä odottamaan haastetta käräjille.

Veijo V.