Maijalle keskimatkan SM-kultaa Kouvolassa

26.5.2018

Maijan kultamitalin ansiosta on Vakka-Rastin historiassa taas jatkettu SM-mitalien ketjua.
Maijan kultamitalin ansiosta on Vakka-Rastin historiassa taas jatkettu SM-mitalien ketjua.
Myös Maarian polvi nousi oivasti yli Valkealan varpujen, keskimatkan seitsemännelle tilalle.
Myös Maarian polvi nousi oivasti yli Valkealan varpujen, keskimatkan seitsemännelle tilalle.

Vakka-Rastin Maija Verha saavutti D70-sarjan kultamitalin keskimatkan Suomen mestaruuskilpailussa Valkealan Vuohijärvellä, Kouvolassa. Lauantaina (26.5.) suunnistettiin huumaavassa helteessä.

Maija Verha suunnisti D70-sarjan kahdeksan rastin ja 1,9 kilometrin pituisen taipaleen aika tasaisesti. Vain kolmosella ja seiskalla tuli minuutin pummi, muut rastivälit kulkivat oivaa mitalivauhtia.

27 osanottajan sarjassa toiseksi sijoittui hiukan yli minuutin jääneenä Ylistaron Eila Seppälä ja Maarian Mahdin Pirjo Kurppa oli kolmas pari minuuttia kärjestä.

SM-kultamitali oli Maijan pitkän suunnistusuran 12:s. Lisäksi on kaapissa parikymmentä himmeämpää suunnistuksen SM-mitalia ja yksi kirkas MM-kultakin.  Ja sitten tietysti yksi SM-kulta ja yksi MM-hopea, mutta hiukan eri lajista - näillä helteillä houkuttelevalta tuntuvasta avantouinnista!

D65-sarjassa Maaria Ritasalo suunnisti myös hienosti, seitsemänneksi 44 osallistujan pitkällä listalla. SM-plaketti jäi harmillisesti vain hiukan yli minuutin päähän seitsemän rastin radalla.

Kaikki daamit sekä yli 80-vuotiaat herrat saivat Valkealassa suunnistaa suoraan loppukilpailussa. Muilla lähes 2500 osanottajasta olivat tiukat karsinnat oikeiden lippujen löytämisessä 170:stä metsään sijoitetusta rastista.

H70-sarjan A-finaalissa Leo Koistinen suunnisti 19. tilalle. Eroa kärkeen tuli vain kuutisen minuuttia 2,3 kilometrin matkalla.

H45-sarjan B-finaalissa Antti Karru hikoili 38. tilalle ja H70-sarjan B-finaalissa Koitto Verha suunnistautui 20. tilalle.

SM-kisan lauantaisessa TV-lähetyksessä Turun Janne Salmi luonnehti olosuhteita kansainvälisiksi, kisaa epätyypilliseksi suomalaiseksi. Metsässä piti osata lukea korkeuskäyriä, kun oli suppia, harjanteita, mäkiä, notkoja. Ja paikoin aika peitteistäkin seutua.

Veijo V.