Paluu SM-rasteille - tarkkuussuunnistuksessa

Vakka-Rastilla on nyt sitten ollut edustus tarkkuussuunnistuksen virallisessa kilpailussa ja heti alkuun jopa Suomen mestaruuskilpailussa. Yli vuosikymmenen tauon jälkeen tein paluun kilpasuunnistukseen SM-rasteilla Kokemäellä lauantaina (6.8.), jolloin lajimuotona oli PreO.

Tarkkuussuunnistus tuli Vakka-Rastiin demo-illassa toukokuussa Mörnen maisemissa. Silloin esiteltiin lajia (jutut VaRa-netissä 14.5. ja 19.5.). Muut metsien lajimuodothan ovat suunnistus, hiihtosuunnistus sekä pyöräsuunnistus, ja kaikissa VaRa on esiintynyt SM-tasoa myöten.

Oma valmistautuminen tarkkuussuunnistajan uralleni on tapahtunut kahdessa demo-illassa (2014 ja 2016) Kokemäellä sekä osallistumisessa keväiseen VaRa-tapahtumaan, silloin hiukan myös järjestelyissä Turton Jarin apuna.

Tuskin juuri vähemmällä treenillä voisi mennä mukaan kilpailuihin, ihan SM-tasolle. Toisaalta "pieni" innostuksen kipinä sytyttää: vaatimattomien 47 harrastusvuoden jälkeen on suunnistuksesta vielä löytynyt jotain kerrassaan uutta.

SM-kisoissa metsässä 87 rastilippua

SM-kisoihin pääsemiseksi piti tässä kesällä opetella ilmoittautumaan Irman kautta. Pienenä helpotuksena kilpalisenssini oli voimassa, sen laji vaatii. Osanottomaksun maksoin alkuun itse, jotta en ihan hukkaisi yleishyödyllisiä varoja... Mieltä hivelevää oli, että ainoana mahdollisena sarjana oli Elit, hienoa eikö totta. Siinä suunnistavat kaikki, tytöt ja pojat, myös pyörätuolissa liikkuvat.

Tuskin koskaan olen lukenut netin kilpailuohjeita yhtä tarkkaan kuin nyt. Enhän vaan kaikkia juttuja silti ymmärtänyt, sen verran erilainen on lajimuoto. Kisaviikonlopun lähestyessä hermostus kasvoi. Tosin enin paine purkautui torstain (4.8.) Laitilan puulaakiviestissä, jossa käytettiin kilpailunumeroita. SM-kisoissa sen sijaan ei.

Tarkkuussuunnistuksen SM:ssä oli 33 tehtävää ja sittemmin laskettuna metsässä 87 rastilippua. Niistä piti paikantaa aina karttakohdan ja rastinmääritteen mukaisesti oikea. Hermostuttavia olivat nuo zerot eli nollarastit, joissa mikään lippu ei ollut oikein, vaikka sai jopa 1-5 kappaleesta valita. Ja yhdessä kohdassa radalla oli kuusi zeroa peräkkäin - se kysyi leimaajalta kanttia.

PreO:n radan pituus oli noin kilometri ja siihen sai käyttää aikaa 129 minuuttia. Ennakkoon laskin että se olisi vain alle neljä minuuttia/rasti. Luulin että kiirettä pitää? Vaan aikaa olisi harmillisesta sateesta huolimatta ollut paljon parempaan metsä- ja karttatutkailuun.

SM Kokemäellä oli hiljaisin ikinä kokemani suunnistuskilpailu. Ratkaisupaalujen välissä polulla liikkui vain vaitonaisen tarkkoja tyyppejä, pihtileimasimet kaulassaan. Niin - se on tosiaan leimaustapa lajissa. Ainoat ääneen lausutut asiat metsässä liittyivät pyörätuolisuunnistajien avustajilleen antamiin ohjeisiin.

Rastijupisijat ja metsähöpöttäjät älkööt vaivautuko tarkkuussuunnistukseen. Hylsy siitä seurustelusta vain tulee.

Kuusi virhettä tuli ja arvaa harmittiko

Väliaikarastille (16 tehtävää) mennessä olin käyttänyt aikaa tunnin ja tehnyt kaksi virhettä. Loppumatkalle (17 tehtävää) stressaannuin, väsyin: käytin vain 45 minuuttia ja tein neljä virhettä.

Pummeista ehkä kolme oli ns. helppoja, kokemattomuuden piikkiin. Ja loput sellaisia virheitä, että niissä en vaan saanut karttaa sopimaan. Radan laatija oli virittänyt kivoja ansoja. Osansa oli varmaan suurella mittakaavallakin, 1:4000.

Paremmuus ratkaistaan näiden rastitehtävien pisteillä. Neljä suunnistajaa vetäisi SM:ssä kaikki 33 oikein ja 15 seuraavaa 32 oikein. Ensikertalaisena 27 pisteellä sijoituin 52 kilpailijan joukossa 41. tilalle. Vakkasuomalaisittain edellä olivat Maskussa asuvat MS Parman/Myssin Lumiaiset: isä-Jyrki 31 pistettä ja 14-vuotias tytär-Anni 28 pistettä. He ovat kiertäneet tarkkuuksia v. 2014 alkaen.

Omat virheeni harmittivat, kolhaisi kyllä sisäisesti, kuten Arolan Jussi kirjoittaisi. Mikään rastityyppi ei ollut kohtalokas. Mutta viimeinen SM-osa eli aikarasti oli ihan fiasko. Sellaista en ollut ikinä tehnyt ja ennen kisaa ratamestari Uotilan Ari hyväntahtoisesti demosi kuvion. Silti meni pieleen.

Echot, Charliet ja Deltat pieleen - Bravo

Otin aikarastilta SM:n kovimmat sakot, 230 sekuntia, Bravo! Kolme rastia väärin (3 x 60 sek) 50 sekunnissa. Näillä aikarastien sekunneilla ratkotaan samoihin pisteisiin päätyneiden sijat, kuten nyt jopa SM-mitalit ja SM-plaketit. Aikarastilla pitää liput tuttujen Aan, Been, Ceen jne. sijasta ilmaista kv-termein: Alfa, Bravo, Charlie, Delta, Echo ja Foxtrot. Osaltaan siinäkin menin ihan pihalle.

PreO on TrailO:n "helpompi" kilpailumuoto. Pyhänä (7.8.) oli Kokemäellä vielä SM-Tempo, jossa kaikki tehtävät aikarasteja. Ensin aamulla karsinta ja iltapäivällä parhaille finaalit. Siihen en onneksi ollut ilmoittautunut, varjelkoon!

Lauantain palauttavana (?) harjoituksena oli kolmen tunnin Löylyhumpat Lapin Salamakalliolla. Siellä tanssittiin tietysti myös Äffää eikun siis Foxtrottia. Päivän päätteeksi olin aika puhki.

Mutta tarkkuussuunnistuksen seuraavat kisat muuten ovat: 11.9.2016 Kans/Am Punkalaidun ja 25.9.2016 Kapina PreO Mäntsälä. Tervemenoa mukaan vakkarastilaiset - putki ja polku on nyt auki tarkoille kartanlukijoille. Kaikkiaan kisoja on max 10-15 kpl vuodessa Suomessa.

Veijo Viitanen

Kokemäen SM:n kisasivut: www.trailo.fi/sm-2016/

Kokemäen SM:n kartat: www.trailo.fi/sm-2016/kartat/